|
— Vuonna 1991 istuin Leningradin junassa, koska lähdin opiskelemaan Venäjälle. Sanakirjasta opin “kyllä” ja “ei”
venäjäksi. Koskaan ei ole kuitenkaan tullut tunne, että tänne en tule koskaan!
Ville Haapasalo oli Finlandia-talon seminaarin (5.5.2006) odotettu ja ihailtu luennoitsija. Hänen mukaansa sopeutumisen
salaisuus on, että hän pääsi järjestelmään sisälle, astui heidän systeemiin ja oppi venäläisille tavoille. Kulttuuri-ihmisen
sopeutumista auttaa toki myös venäläisten kunnioitus kulttuuria kohtaan. – Kulttuurin tukemisen voi ottaa
veronvähennykseksikin Venäjällä! Mesenaattitoiminta on Venäjällä elävää. Yritykset ja rikkaat toimivat joko omalla tai
toisella nimellä kulttuurin tukijoina.
Liikemiehet kysyvät joskus, miten kulttuuri hyödyttää bisnestä. Haapasalon mukaan olisi aika kysyä myös toisinpäin:
— Suomalainen elokuvanteko ei ole bisnestä, mutta venäläinen tuottaja ei tee ikinä elokuvaa, jos ei tee myös voittoa. Tuottaja
laskee riskit.
Suomalainen järjestelmä estää monissa asioissa yhteistyön venäläisen elokuvabisneksen kanssa. Haapasalo kuvaa absurdia
kokemustaan:
— En voi palkata venäläisiä työmiehiä, vaan Suomen valtion mukaan maksan liian pientä palkkaa. Valtio ei voi tukea, jos maksaa
alipalkkaa. Suomen valtion vaatimus suomalaiselle tuottajalle on, että Venäjällä elävälle ja työskentelevälle työntekijälle
pitäisi maksaa nelinkertainen palkka!
Älä opeta venäläisiä!
Venäläinen kulttuuri on, että “tulkoon ostamaan tänne”. – Pienen maan täytyy olla aktiivinen itse. Suomi keskittyy
maailman tapahtumiin, mutta Venäjä on keskittynyt omaan isoon maahansa. He odottavat, että heille tarjotaan ja heiltä
pyydetään.
Lahjukset ovat oma kysymyksensä Venäjällä. Mitä rahaa se on, kun teen elokuvia ja mainoksia Venäjällä?
— Ei kuulu minulle, olen pieni poika Suomesta. Se, että elokuvissa liikkuu pimeää rahaa, ei ole uutta. Mafian rahan pesu on
aika vierasta minulle, en ole nähnyt itse, mutta mikäpä on helpompi tapa pestä.
— Olimme juomassa Siperian ökyrikkaiden kanssa. Nämä antoivat pois lähtiessämme 3 miljoonaa taalaa, vaikka elokuva maksoi vain
200 000. Kyllä me saimme kaiken kulumaan.
Haapasalo sanoo havainneensa, että isänmaasta on tullut 90-luvun alun hetkellisen amerikkalaisinnostuksen jälkeen taas iso
asia Venäjällä.
— Älä opeta venäläisiä!
Haapasalon kuvaus venäläisten vanhasta itsetuntemuksesta on todellinen. Venäläiset saattavat aidosti ihmetellä, miten kanat
voivat opettaa meitä.
Miksi herättiin niin myöhään?
Haapasalon mukaan suomalainen tuottaja aloittaa venäläisen elokuvien tuonnin. – Puoli Eurooppaa jo luottaa venäläiseen
elokuvatuotantoon. Vain Venäjä pystyy kilpailemaan Hollywoodin kanssa.
Venäjällä ovat 100 miljoonan dollarin elokuvabudjetit mahdollisia. Tämän tähden tulevaisuudessamme on enemmän venäläisiä
elokuvia, jotka eivät ole mitään pienen budjetin taide-elokuvia. Yövartija ja 9. kompanja ovat jo esimerkkejä venäläisen
elokuvan tulosta.
— Ymmärrän suomalaisen tuottajan halua lähteä Venäjälle. Haluamme saada jonkin potin markkinoista. Viisi vuotta sitten
mainostajan olisi ollut helppo saada menestystä, mutta nyt siellä on paljon kilpailua. Miksi herättiin niin myöhään? Päivä
päivältä on vaikeampaa.
— Sukkahousut rajan yli eivät riitä enää. Nyt täytyy mennä Venäjälle tosissaan.
Tatjana Iakovleva |