Murmansk ja Pohjois-Venäjä
Historia rankaisee niitä, jotka tulevat liian myöhään” (Gorbatchov)

Norjalaiset: öljy- ja kaasuboomi saapuu!
Yrjö Myllylä arvioi norjalaisten tutkijoiden Bjørn Brunstadin, Eivind Magnuksen, Philip Swansonin, Geir Hønnelandin ja Indra Øverlandin tutkimusraporttia Baretsin alueen kehityksestä (Big Oil Playground, Russian Bear Preserve or European Periphery? The Russian Barents Sea Region towards 2015). Tutkijat korostavat, että on vain ajan kysymys, milloin Barentsin Venäjän energia- ja kaasuvarojen hyödyntäminen alkaa. Myllylä liittyy kirja-arviossaan norjalaisten kysymykseen, olemmeko valmiita konseptuaaliseen muutokseen ja mahdollisuuteen ylhäällä Pohjoisessa, kun öljy- ja kaasuboomi tulee alueelle?

Geopoliittinen painopiste pohjoiseen
Myllylä selvittää Murmanskin mahdollisuuksia Joensuun yliopiston maantieteen laitoksella tekemässään tutkimuksessaan ”The Development of the North-West Russia and Dephi-method - Evaluation of the Industrial, Social and Logistical Developments in Murmansk Oblast”. Tutkimus on osa laajempaa Suomen Akatemian Muuttuva Venäjä -tutkimusohjelmasta rahoittamaa tutkimusta: “Does the Geography of Russian Northern Peripheries Really Change?”.

Öljy virtaa Murmanskin kautta USA:han ja Eurooppaan. Venäjä on integroitunut globaaliin talouteen energiasektorin kautta. Energian maailmanmarkkinahinnan nousun tähden arktisten alueiden öljyn tuotantokustannukset eivät ole enää tuotannon esteitä.
Myllylän mukaan Murmansk muodostuu tärkeäksi kauttakulkupaikaksi Luoteis-Venäjän kasvavalle öljyn viennille. Murmanskin kautta kulki vuonna 2004 yli 10 miljoonaan tonnia öljyä. Öljy tulee laajoilta alueilta Timan-Petšoran alueilta, josta se saapuu Murmanskiin, ja jatkaa matkaa Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Öljyputken mahdollinen rakentaminen olisi merkittävä tekijä Murmanskin alueen kehitykselle. Öljyputken rakentamiseksi on kaksi päävaihtoehtoa: pidempi Murmanskiin ja lyhyempi Indigaan.

Myllylän mukaan Neuvostoliiton hajoaminen ja Venäjän integroituminen globaaliin talouteen öljynviennin kautta ovat vaikuttaneet Venäjän geopoliittisen painopisteen muuttumiseen kohti pohjoista ja länttä. Geopoliittisen asetelman muutosta korostaa myös hänen tutkimustaan ohjaava professori Markku Tykkäläinen. Suomenlahden ja Murmanskin suunta korostuvat globaaliin talouteen integroitumisen väylinä tuotanto-alueiden painopisteen muuttumisen vuoksi. Venäjä tahtoo välttää öljynviennissä Baltian maiden ja Valko-Venäjän läpikuljettamisen. USA etsii Murmanskin suunnasta vastapainoa epävakaalle Lähi-idän suunnalle. Kehitys tarjoaa suotuisia mahdollisuuksia Suomelle, jos suomalaiset ovat aktiivisia.

Myllylä kuvaa öljynkuljetusten räjähtävää kehitystä: öljynvienti oli vuonna 2004 Murmanskissa 14 milj. tonnia, 2005 yli 15 milj. tonnia. Murmanskin satama valmistautuu 70 miljoonan tonnin rahtiliikenteeseen vuoteen 2015. Pohjoisen meritien liikenteen arvioidaan vuonna 2015 öljyteollisuuden edustajan mukaan 100 miljoonaksi tonniksi ja Venäjän valtion edustajan maltillisemman arvion mukaan 40 miljoonaksi tonniksi.



Ranskalaiset, amerikkalaiset ja norjalaiset. Maailman neljänneksi suurin öljy- ja kaasuyhtiö, France’s Total, ilmoitti 13.2.2006 tahtovansa 20 % osuuden Gazpromin omistamasta Stokmanin kaasuprojektista. Myös norjalaiset Statoil ja Hydro sekä amerikkalaiset Chevron ja ConocoPhillips tavoittelevat pääsyä projektiin. Viktor Khristenko esitti 16.3.2006 kutsun globaaleille kumppaneille erityisesti Stokman-projektiin. Alue sijaitsee 650 km Murmanskista Barentsinmerelle.
Yhdysvaltojen diplomaattien delegaatio vieraili Mary Krugerin johdolla maaliskuun viimeisellä viikolla 2006 Murmanskissa. Amerikkalaisia kiinnostivat yksityistämisohjelmat ja energiatuotanto. Pormestari Mikhail Savchenko kertoi yli 100 yrityksen yksityistämisestä vuoden 2006 aikana.

Kuvernööri Yurij Evdokimov oli maaliskuun lopulla Bergenissä neuvotteluissa Norsk Hydron johtajien kanssa. Hydron Moskovan toimiston johtaja Petter Nore painotti yrityksensä pitkäntähtäimen ohjelmaa Venäjällä. Murmanskin alueella on yhteistyö keskeistä synergiaetujen tavoittamiseksi.

Venäjän pääministeri Mikhail Fradkov tapasi 28.3.2006 Hydron presidentin Eivind Reitenin. “Seuraava suuri kappale tässä kumppanuudessa on arktisten alueiden kehitys: alueen, jolla on oleva avain rooli energia tarjonnalle Euroopassa ja aivan globaalistikin”, luonnehti Reiten. Hän painotti, että presidentti Putinin tunnustus Norjalle Venäjän strategiseksi kumppaniksi on suuri tunnustus Norjan öljy ja kaasuteknologialle ja yhteistyösuunnitelmille.
31.03. julkistettiin Hydron aikomus rakentaa alumiinitehdas Murmanskin alueelle. Projektin uskotaan luovan töitä 3000 henkilölle. Norjalainen luonnonsuojelujärjestö Bellona on protestoinut yhteistoiminta-aikomuksia.

Gazprom ei ole toteuttanut vieläkään jo vuonna 1996 tehtyä aikomusta kaasuputkesta Murmanskiin. Pohjois-Venäjä tunnustetaan toki yrityksessä mahdollisuudeksi: ”rikas haaste kehittää Jamal niemimaata ja pohjoisten merten rannikkoa”. ”Me olemme lähdössä tuottamaan nesteytettyä luonnonkaasua Stokmanin alueelta. Samanaikaisesti Gazprom suunnittelee kaasun jakamisesta vedenalaisen kaasuputken kautta Murmanskin kaupungille, jonne aiomme rakentaa suuren kaasuvoimalan ja viedä kaasua loppukäyttäjille. Erityisesti katsomme Yhdysvaltojen markkinoita. Tämä projekti arvioidaan 10 miljardin dollarin hintaiseksi ja sen uskotaan toteutuvan seuraavien 5-6 vuoden kuluessa” (lähde: Gazpromin kotisivut).


Juha Molari
molari@kauppatie.com