|
Sergei Medvedev, Moskovan taloustieteellisen koulun profes-sori, vieraili 17.3.2006 Helsingissä Ulkopoliittisessa instituutissa
(UPI). Hän oli työskennellyt vuosina 1996–1999 UPI:ssa. Nyt professori antoi kuulijoilleen välineet arvioida Venäjän ja
Euroopan Unionin vaihtoehtoisia kehitysmalleja.
Medvedev muistutti kyselijöilleen, että myös tulevaisuudessa Venäjä on osa Eurooppaa, ei integroitumassa Aasiaan.
Venäjän vaihtoehdot
Medvedevin skenaariossa on kaksi akselia: taloudellinen ja poliittinen. Talous voi olla valtiollisesti säädelty tai
liberaali globaalitalous. Poliittisesti valtio voi olla keskitetty tai hajautettu.
Putinin ensimmäinen kausi presidenttinä sijoittuisi autoritaarisen modernisaation kenttään, toisella kaudella liberaali
globaalisuus olisi kaventunut.
Esitelmää kuunnellessa heräsi miete, mihin Jeltsinin kausi sijoittuisi (R2 ?) ja mikä oli sulavasanaisen professorin suhde
Jeltsinin kaudella vaurastuneisiin ökyrikkaisiin.
Autoritaarisessa modernisaatiossa poliittinen keskusvalta säilyy vahvana, ”johdettua demokratiaa”. Federalismille ja
paikalliselle autonomialle on rajoituksia. Talous- ja sosiaaliagenda on liberaali. Taloudessa toimitetaan uudistusta tukevia
investointeja. Malliin liittyy WTO jäsenyys ja OECD. Venäjällä on länsimyönteinen ulkomaanpolitiikka. Yhteystyö kehittyy
Yhdysvaltojen kanssa.
Liberaali modernisaatio perustuu poliittiselle pluralismille. Poliittinen kenttä vapautuu. Modernisaatio kehittyy “alhaalta”
käsin. Federalismi ja alueellisuus laajenevat. Talous on liberaalia, monopolitaloutta vastustetaan. Malli muistuttaa
Keski-Euroopan toimintatapaa (Puola, Tshekki). Venäjällä ei ole vain talousintressejä EU:n kanssa, vaan myös laaja halu
oikeuden harmonisointiin.
Byrokraattiseen kapitalismiin liittyy imago-ongelmat, joista nyky-Venäjäkin kärsii. Malli muistuttaa valtiokapitalismia, jossa
korporaatiot ovat yksityisiä, mutta de facto valtion valvonnassa. Omistus on keskittynyttä.
Venäjällä on suuri monopoliyrityksiä (Gazprom, Rosneft). Venäjä toimii luonnonvaroista riippuvana öljyvaltiona.
Poliittinen kulttuuri on autoritaarinen ja byrokraattinen.
Yksi puolue hallitsee valtiota (Japanin ja Meksikon tavoin). Lännen kanssa muodostuu “kylmä rauha”, mutta tämä ei ole
menneiden vuosikymmenten ”kylmää sotaa”.
EU:n vaihtoehdot
Venäjän ja EU:n vuorovaikutukseen vaikuttaa myös EU:n omaksumat roolit. EU voi toimia globaalin toimijan (E1)
tavoin: EU:sta kehittyy poliittinen unioni (Ranskan malli). EU syventyy ja laajenee Turkkiin ja Ukrainaan. Talous on
liberaalia ja EU:n markkinat avautuvat globalisaatiolle. Ulkomaalais- ja turvallisuuspolitiikkaa hallitsee pikemmin naapuruus
kuin valvonta.
EU voi tyytyä yhteiseksi markkina-alueeksi (E 2; Britannian malli). EU on epäonnistunut perustuslain rakentamisessa ja
institutionaalisissa reformeissaan. Keskeiset poliittiset instituutiot heikkenevät. EU:lle jää pienehkö rooli
globalisaatiossa.
EU voi jäädä eristyneeksi linnoitukseksi (E3). Maailmanlaajuinen terrorismi, islamin liikehdintä, ilmastomuutokset ja
maahanmuuton katastrofaalisuus luovat ilmapiiriä, jossa globalisaatio koetaan pahaksi. Yhdysvalloilla ja Venäjällä on
vaikutuksensa kehitykseen. EU:n laajentuminen on päättynyt. Taloutta leimaa protektionismi ja valtion interventiot.
EU:n ja Venäjän matriisi
Professori Medvedev muodosti EU:n ja Venäjän mahdollisiksi suhteiksi kolme mallia: kumppanuus, kylmä rauha tai
zastoi.
Kumppanuutta hallitsee vapaa talousalue, turvallisuusyhteistyö ja venäläisille viisumivapaus. Kylmässä rauhassa terrorismi,
maahanmuuttajat, geopoliittiset haasteet ja energiaresurssien kilpailu leimaavat kanssakäymistä. EU ja Venäjä ovat
vieraantuneet lisääntyvässä määrin toisistaan. Kanssakäymistä leimaa lisääntyvät visa- ja rajamuurit. Venäjästä ei ole tullut
WTO:n jäsentä.
Moskovalaisprofessorin mukaan todennäköisin tulevaisuus on zastoi, pysähtyneisyys. Jos öljyn hinta tippuisi, Venäjästä voisi
tulla avoimempi ja uudistuksiin alttiimpi valtio. Nykyinen tilanne tukee korruptiota, huonoa laatua ja tehottomuutta.
EU:n valtioiden suhde Venäjään jatkuu bilateralismin muodossa. Rakenteelliset ongelmat säilyvät; sopimukset ja tiekartat eivät
auta. Länsi “sietää” Venäjää tämän koon, energiavarojen ja terrorismin vastaisen kamppailun tähden.
Euroopassa vallitsee epävarmuus, “europessimismi”. Euroopasta puuttuvat välineet kehittää EU:n Venäjä-politiikkaa.
Juha Molari
molari@kauppatie.com |