|
 Kevään 2006 aikana käydyt poliittiset ja kaupalliset
neuvottelut osoittavat, että energianhuolto on muodostumassa yhä tärkeämmäksi tekijäksi valtioiden välisten suhteiden
hoidolle. Yhtäällä riippuvuus energiantuottajista kasvaa energian kulutuksen kasvaessa, mutta toisaalla riippuvuus
yksittäisestä tuottajasta huolestuttajaa. Riippuvuus aktualisoi kaikki enemmän ja vähemmän kätketyt pelkokuvatkin, joilla ei
olisi syvää rationaalista perustaa. Tällaisessa tilanteessa Suomi on osana muuta Eurooppaa tekemässä energiapoliittisia
valintojaan.
Venäjän kaasusta kilpailua
Amerikan ääni (Voice of America 4.4.2006) selosti Washingtonissa pidettyä energiakonferenssia. Puhujien mukaan Venäjä toivoo,
että kaasuputken rakentaminen Itämeren halki Venäjältä Länsi-Eurooppaan palauttaa maan maineen energiantuottajana.
Länsi-Euroopalla on samanaikaisesti vaikeuksia monipuolistaa energiansa tuottajien valikoimaa.
Sitä vastoin Angela Merkel varoi pelkokuvien esittämistä. Merkel painotti vasta äskettäin (6.4.2006), ettei Ukrainan tapausta
voi yleistää Saksaa koskevaksi uhkaksi. Merkel myös lisäksi tapaamisessaan Viron Ansipin kanssa, ettei Pohjois-Euroopan
kaasuputki ole ketään vastaan.
Reiner Hartmannin, saksalaisen E.ON Ruhrgas AG:n Venäjän edustuston johtaja, kuvasi Euroopan tilannetta kilpailuksi Kiinan,
Intian ja Yhdysvaltojen kanssa (Ria Novosti 4.4.2006).
Gazprom voi tuottaa kaasua kaikkiin näihin maihin, mutta erityisesti yrityksen investoinnit lisäreitteihin Eurooppaa varten on
myönteinen trendi.
Venäjän pääministeri Mikhail Fradkov teki vierailun Intiaan 4.4.2006 (The Hindu 6.4.2006; Islamic Republic News Agency
6.4.2006). Hän korosti, että Venäjä on kiinnostunut aktiivisesta kumppanuudesta Iranin, Pakistanin ja Intian kaasuputken
kehittämisessä, jotta Intian kaasun tarve tulisi tyydytettyä. Venäjä oli vasta äskettäin toimittanut 60 tonnia
matalarikasteista uraania Tarapurin ydinvoimalaan.
Intian puolesta Gujral kuvasi Venäjää ”pitkän ajan kuluessa testatuksi hyväksi ystäväksi, joka aina on seisonut Intian
rinnalla kriisien aikoina”. Gujral tähdensi yhteistoiminnan tärkeyttä energiasektorilla ja taistelussa terrorismia vastaan.
Kysyntä ja uudet markkinaolot nostavat hintaa myös Venäjällä. Vasta huhtikuun 2006 alussa Gazpromin johtaja Alexander Ryazanov
arvioi, että myös Venäjän kuluttajien maksaman kaasun hinta kaksinkertaistuu vuoteen 2009 mennessä. Tämänkin jälkeen kaasu
olisi Venäjällä halvempaa kuin Länsi-Euroopassa.
EU painostaa Suomea
Euroopan Unioni painostaa hallituksia avaamaan kaasumarkkinat. EU on varoittanut oikeustoimista 17 maata vastaan 4.4.2006, jos
nämä valtiot eivät avaa energiamarkkinoitaan. Andris Piebalgs sanoo, että komission pitää katsoa, kuinka markkinat toimivat.
Itävalta, Belgia, Britannia, Tsekki, Saksa, Espanja, Suomi, Ranska, Kreikka, Irlanti, Italia, Liettua, Latvia, Puola, Ruotsi
ja Slovakia ovat saaneet toisen varoituksensa. Eräät energiayhtiö omistavat jakeluverkot ja myyvät suoraan kuluttajille.
Tällöin kilpailijoilla ei ole pääsyä markkinoille. Myös diskriminaatio ja tariffit ovat olleet ongelmia. Piebalgs muistutti,
ettei toimenpide ole hallituksia vastaan, vaan päämääränä on kohdentaa kehitys tarpeellisiin prioriteetteihin. Komissio on
havainnut vakavia “toimintahäiriöitä” Euroopan energiamarkkinoilla.
Venäjä ei painosta
Pääministeri Matti Vanhasen mukaan Venäjä ei painosta Suomea energian ostoon Venäjältä. Tällä hetkellä on kyseessä
hakuprosessi, jossa kauppa- ja teollisuusministeriö käsittelee hakemusta rakentaa Venäjältä Suomeen uusi tuhannen megawatin
sähköjohto (STT 2.4.2006).
Vanhanen piti ratkaisevana luvan hyväksymiselle, miten tuonti kytketään suomalaisiin ja pohjoismaisiin markkinoihin. Lisäksi
keskeistä on kustannusten vastuu kantaverkon vahvistamisesta.
Vanhanen kertoi olevansa “nihkeän kielteinen” Sosnovyi Borin ydinvoimalan liittämiselle Suomeen sähköverkkoon.
Elokuussa 2005 Venäjän teollisuus- ja energiaministeri kertoi noin 150 kilometriä pitkän vedenalaisen kaapelin rakentamisesta
Venäjältä Suomeen.
Juha Molari
molari@kauppatie.com |