|
Saimaan järvialueen väylien merkitys kasvoi, kun kanava
vihittiin käyttöön vuonna 1968 ja kun Saimaalle ruopattiin syväväylät.
Suomen ja Neuvostoliiton välillä tehtiin vuonna 1963 sopimus kanavan Venäjän
puoleisen osan ja Malyi Vysotski -saaren vuokraamisesta Suomelle.
Jopa 2500 tonnin lastauskykyiset alukset voivat liikennöidä Itä-Suomen
sisävesiltä Itämerelle ja Venäjän sisävesien satamiin. Vuoden 2005
purjehduskaudella Saimaan kanavan läpi kulki tavaraliikennettä 2,4 miljoonaa
tonnia.
Puolet määrästä on puuta. Kanavalla kuljetetaan raakapuuta, kiveä, sellua ja
paperia. On sanottu, että yhden laivan kuormaan mahtuu 67 kuorma-auton 30
tonnin kuormaa. Stora Enso on kanavan merkittävin käyttäjä. Kesäisin
kanavassa seilaa myös huviveneitä. Suomi maksaa vuosittain Venäjälle 300 000
euroa vuokraa kanavasta.
Itä-Suomi liittyi suureen Pietariin
Ensimmäisen kerran yritettiin saada kanavaa Viipurin suuntaan 1500-luvun
alussa. Linnanpäällikkö Erik Bielke halusi kehittää vesitietä Saimaalta
Viipuriin. Kanavan rakentaminen alkoi toukokuussa 1845. Kanavan suussa
sijainneet maat ostettiin lappeenrantalaiselta kauppiaalta Carl
Savanderilta. Lauritsalan kartanosta vuokrattiin asuin- ja toimitilat
kanavapäällikölle. Lappeenrannalle ja Lappeelle kanavatyömaa tuotti työtä ja
rahaa kesällä jopa yli 3000 työmiehelle ja talvella 600–700 hengelle.
Kanavatyöläisten elämä on riehakkaassa maineessa: alkoholinkäyttö oli
runsasta, työmaan lähelle kerääntyi prostituoituja, joiden mukana
sukupuolitaudit levisivät. Kanava vihittiin käyttönsä 7.9.1856.
Kanavan rakentaminen on Suomen suurin saavutus vesirakennuksen alalla. Työn
kustannusarvio oli paljon suurempi kuin sen aikainen valtion vuosibudjetti.
Saimaan kanavan rakentaminen ja sittemmin jälleenrakentaminen eivät olleet
pelkkiä taloudellisia ratkaisuja, vaan vaativat merkittävää poliittista
tahtoa. Alkuaan kanavan avulla pyrittiin siirtämään Suomen painopistettä
lähemmäksi Pietaria.
Taloudellisesti kanava ylitti siihen kohdistetut odotukset. Itä-Suomen
talous elpyi. Kanava maksoi itsensä 25 vuodessa. Kanavassa kulki
1890-luvulle saakka aluksia 2000–3000 vuosittain, vuonna 1900 kanavan jo
lähes 6 000 alusta. Kanavan ansiosta puunjalostusteollisuus pääsi sulien
aikana eroon hevosrahdeista.
Saimaan kanavan liikenteen ruuhkauduttua uudelleen rakentaminen aloitettiin
vuonna 1926 Mälkiän sulusta 1000 tonnin vetoisia aluksia varten. Työt
keskeytyivät 1939 talvisodan syttyessä. Jatkosodan aikana kanava oli
käytössä vuodesta 1942 kesään 1944 asti. Uusi valtakunnanraja katkaisi
Saimaan kanavan.
Pala Karjalaa haluttiin vuokrata
Toisen maailmansodan jälkeen kanava-alueen vuokraus oli
suurvaltapoliittinen ja ideologinen kysymys. Presidentti Urho Kekkosen
virallisen valtiovierailun jälkeen kanavan uudelleen rakentaminen saattoi
alkaa 1963. Kekkonen oli nostanut Saimaan kanava-asian esille pääministerinä
1950-luvun alussa: kyse ei ollut vain liikenneväylän avaamisesta, vaan
Karjalan läntisimmän osan palauttamisesta. Karjala-lehden (17.11.2005)
arvioin mukaan Kekkonen havitteli samalla sitä, että ainakin osa sodassa
menetetystä Karjalasta saataisiin Suomelle, esimerkiksi Viipuri. Myös
Paaskosken tutkimuksen (2002) mukaan Kekkonen yritti käyttää Saimaan kanavaa
vipuvartena Karjalan tai ainakin Viipurin palauttamiseksi, mutta tulokset
jäivät vaatimattomiksi.
Uudelleenrakennuksen yhteydessä tutkimukset osoittivat, että laivakokoa oli
suurennettava. Työt kestivät viisi vuotta. Uusittu kanava vihittiin käyttöön
5.8.1968. Samaan aikaan valmistui Saimaalle syväväylä Varkauteen ja
Joensuuhun – ja vähän myöhemmin Kuopioon, Puhokselle ja Siilinjärvelle.
Uuden sopimuksen neuvottelutilanne
Aluksi kanavan liikenne oli vaatimatonta. Vasta 1970-luvulla liikenne
alkoi lisääntyä.
Nykyisen sopimuksen mukaan kanavan Venäjän puoleisen alueen vuokra-aika
päättyy Saimaan kanavan osalta 26.8.2013. Venäjä on ilmoittanut, että sillä
ei ole neuvotteluvalmiuksia. Venäjän on arveltu odottavan, että Suomi ei
enää ehdi rakentaa vaihtoehtoista meritietä omalle alueelleen. Tällöin tulee
kyseen spekulaation Kymijoen kanavasta Päijänteeltä Suomenlahdelle.
Päijänteen-Saimaan yhteys Mäntyharjun-Kotkan kanavan kautta yhdessä Kymijoen
kanavan kanssa olisi valtaisa hanke.
Karjala-lehden (17.11.2005) mukaan ”Stora Enso ja monet muut merkittävät
yhtiön miettivät investointiensa kohtaloa lähivuosilta. Jos kanavan
kohtalosta ei päästä ratkaisuun, investoinnit menevät muualle. Suomelle
Saimaan kanavan liikenne on tärkeä asia, mutta tärkeä se on myös
venäläisille varustamoille, joiden tulokseen kanavaliikenteen sulkeminen
tekisi suuren loven. Jos kanavaliikenne vuonna 2013 päättyy, ei korvaavaa
vesireittiä ole. Kuljetuksia aletaan siinä tapauksessa siirtää maanteille ja
rautateille.” Logistiikka on jäädyttänyt investointinsa, koska varmuutta
vuoden 2013 jälkeisestä ajasta ei ole. Joensuun, Varkaudessa,
Lappeenrannassa, Imatralla, Kuopiossa, Kiteen ja Puhoksessa satamien ja
teollisuuden kehitykselle on Saimaan kanavan tulevaisuudella merkittävä
vaikutus.
Saimaan kanavalla tammi-maaliskuussa liikenne on mahdotonta Viipurinlahden
ahtojääröykkiön tähden. Kanava on suljettuna talvisin, vaikka sulkuporteissa
on jäänsulatuslaitteisto. Ongelmat ovat avokanavaosuudella. On toki
pohdittu, voisiko kanavaan johtaa voimaloiden lauhdevettä estämään
jäätymistä.
Kanavan neuvottelutilanteesta on virinnyt kaksi vilkasta mielikuvaa.
Presidenttiehdokas, proKarelia-liikettä lähellä oleva professori Arto Lahti
arvioi Suomen aikovan ostaa tämä osa Karjalaa takaisin: ”Liikenne- ja
viestintäministeriön toimesta on päätetty jatkaa Saimaan kanavan ylläpitoa,
mutta kyse voikin olla jostakin muusta. Onko mahdollista, että kaavailuissa
olisi Saimaan kanavan vuokra-alueen kauppa tai jopa laajempi alue? Tässä on
silloin kyllä vakava moraalinen ristiriita, koska mitä järkeä olisi siinä,
että Suomi ostaisi paloina takaisin luovutettua Karjalaa?” (tiedote
1.11.2005). ” Suomi ja Venäjä ovat neuvotelleet Saimaan kanavan ostamisesta
Suomelle. Eräät viranomaiset haluaisivat kiirehtiä päätöstä, koska he
pelkäävät ostohinnan nousevan, mitä lähemmäksi vuokrasopimuksen
päättymishetkeä tullaan.” (tiedote 23.9.2005).
Toisen mielikuvan mukaan Saimaan kanavan liikenne koetaan Venäjällä enemmän
riesana kuin hyötynä. Viipurinlahdella on jo nyt ruuhkaa, kun Venäjä
panostaa lisääntyviin öljykuljetuksiinsa. Odottaessa vuokranottajan
vaihtoehdot vähenevät ja neuvotteluvoima heikkenee.
Venäjän matkailuakatemian varapuheenjohtajan M.B. Birzhakovin mukaan Saimaan
kanavan risteilyjen voi ennustaa kehittyvän tulevaisuudessa
yhdenvertaisuusperiaatteen pohjalta, jonka mukaan myös venäläisillä
risteilymatkustajilla olisi mahdollisuus käydä matkailukohteissa ilman
viisumia. Saimaan kanava on hyvin kiinnostava matkailukohde, mutta se on
venäläiselle matkailijalle ulottumattomissa. Birzhakov myöntää matkailun
ongelmiksi myös venäläisen osapuolen korkeat maksut (laiturimaksut,
luotsipalveluiden hinnat ja muut pakolliset maksut): “Yhden pienaluksen
pistäytyminen paikallisen pursiseuran laiturissa Viipurissa maksaa yhtä
paljon kuin kymmenen päivän purjehdus Itämerellä useine pysähdyksineen.
Neva-joen moottori- tai purjevenematkalla kerätyt maksut ovat lähes yhtä
suuret kuin Atlantin ylityksen hinta”.
Kilpaonkijat ja purjehtijat
Kanava on 58 km pitkä, josta kaivettua kanavaa on 33,5 km. Saimaan
väylien yhteenlaskettu pituus on 440 km. Kanavan leveys on 50–60 metriä. Se
on enintään kuusi metriä syvä. Kanavassa on kahdeksan sulkua. Kanavaan
syntyy voimakkaita vedenkorkeuden vaihteluja ja virtauksia. Suomen
kilpaonkikulttuurissa on Soskuan sulun ja Kansolan sillan väli on tullut
tutuksi parinkymmenen vuoden aikana. Saimaan kanavaa väitetään
unelmapaikaksi parttionkijalle.
Suomen Purjehtijaliiton yksi painopiste oli vuosille 2003–2005 itäisen
Suomenlahden venematkailun kehittäminen. Myös Pietarin kaupungin
meriturismin päällikkö Andrey Berezkin organisaatioineen
(berezkin@sail.sp.ru) on toivottanut purjehtijat tervetulleiksi Pietariin ja
muuallekin Venäjälle. Venäjän sisävesille, kuten Laatokalle, tarvitaan
erityislupia, miehistöluettelot, venetiedot, aikataulu- ja
reittisuunnitelmat, jopa venekunnittain pankkiyhteystiedot. Kaiken tämän voi
hoitaa sähköpostitse Berezkinin kautta.
Veijo Parviaisen, Kotkan Pursiseuran ja Suomen Purjehtijaliiton oppaan 2005
mukaisesti Venäjän sisävesien purjehdusta suunnittelevan tulisi kesää 2006
varten jo mahdollisimman pian vuoden 2006 alussa ottaa yhteys mainittuun
organisaatioon. Purjehdusoppaassa on kokemuksen perusteella kerättyä
käytännöllisiä ohjeita Saimaan kanavalla ajamiseen.
Juha Molari
molari@kauppatie.com
|