|
Euroopan massa- ja paperiteollisuuden tuotanto jatkaa kasvuaan, kun taas
Yhdysvalloissa ja Aasiassa tuotanto ei lisäänny (kuva 1).
Globalisaatio koskettaa Suomen metsäalaa: kansainvälistyminen voimistuu;
yksityismetsätalouden ohjattavuuden merkitys korostuu; metsäala kohtaa
kiristyvät ympäristövaatimukset; työvoiman saatavuus ja puun saatavuus ovat
tulevaisuuden haasteita (Metsäalan tulevaisuusfoorumi 2004 - kuva 2).
Kiinnostaako Venäjän metsät?
Venäjältä saatava koivukuitupuu on puolet Suomen metsäteollisuuden
koivukuupuusta. Venäjällä ei ole käyttöä lehtikuitupuulle. Stora Enson
Suomen Imatran tehtailla käytetään venäläistä koivukuitupuuta, jotta
edullista lyhytkuituista massaa oli saatavilla ylipäätänsä. Ulkomaiset
yritykset eivät mielellään hakeudu yhteistyöhön venäläisten yritysten
kanssa, koska haluavat välttää mahdollisia ristiriitoja; pikemmin yritykset
investoivat omiin uusiin hankkeisiin Venäjällä.
Enso osti ensimmäiset puuerät Venäjältä Petroskoin puuhuutokaupasta 1893.
Imatran, Uimaharjun, Kaukaan tehdasta, Joutseno-Pulpiaa ei olisi, jos
suomalaiset eivät uskoisi Venäjältä saatavaan koivuun. Stora Enso Oyj:n tj.
Jukka Härmälä (1.3.2002) korostaa kilpailutilannetta: ”Suomalaiset
metsäteollisuusyritykset näkevät Venäjän hyvänä potentiaalisena
investointikohteena, vaikkakin se joutuu kilpailemaan uusien EU-jäsenmaiden
kanssa ulkomaisista investoinneista. Venäjän talouden kasvaessa myös
metsäteollisuustuotteiden kysyntä tulee kasvamaan ja siten Venäjä tarjoaa
mittavan markkinapotentiaalin.” Ulkomaiset investoinnit etsivät edullisia
tuotannontekijöitä, hyvää toimintaympäristöä ja verotuksen selkeyttä, maan
taloudellista ja poliittista vakautta, korruption ehkäisyä ja hallinnon
tehokkuutta (Härmälä 1.3.2002). Venäjän metsä- ja puunjalostusteollisuus ei
saanut kauan aikaa houkuteltua ulkomaisia ei-institutionaalisia sijoittajia
maahan (Luottoluokituslaitos RA Expert 2003). Jarruna oli hallituksen
hidastelu metsäsektorin kehittämisohjelman hyväksynnässä (Finpro
14.11.2003). Nyttemmin on kuitenkin useita kymmeniä investointihankkeita
julkaistu muutaman vuoden aikana.
Stora Enso Timber avasi 23.4.2004 toisen Venäjällä sijaitsevan sahansa
Nebolchin kylässä Novgorodin alueella. Stora Enson strategia on lisätä
teollista toimintaa ja puunhankintaa Venäjällä. Investoinnin kokonaisarvo
oli 10,3 milj. euroa. Saha saavuttaa 100 000 kuution kapasiteettin v. 2005
loppuun mennessä, jolloin se työllistää 50 ihmistä. Sahan tuotanto on
suunnattu Euroopan rakennusteollisuuden tarpeisiin. Ensimmäinen Stora Enso
Timberin saha käynnistyi elokuussa 2003 Impilahdessa, Karjalan tasavallan
Pitkärannassa. Impilahden investoinnin arvo oli 8,5 milj. euroa. “Kannattava
paikallinen tuotanto on ensiarvoisen tärkeää, jotta saavutamme tavoitteemme
kehittää puunhankinta ja puutuotteiden markkinointia Venäjällä”, luonnehtii
puutuotteista ja kuituhuollosta vastaava johtaja Arno Pelkonen. Puu
Nebolchin sahalle tulee Novgorodin, Leningradin, Vologdan ja Tverin
alueilta. Kuusitukkien hankinnasta vastaa Stora Enso Wood Supply Russia. Oma
terminaali takaa raaka-aineen sujuvan ja tehokkaan käsittelyn.
Tuotantolaitokset Novgorodin alueelle ja Lodenopolksiin Leningradin alueelle
ovat myös vireillä.
UPM-Kymmene on rakentanut sahoja Novgorodin alueelle. Metsäliitto on
investoinnut sahatavaran tuotantoon Vologdan alueelle. Incap suunnittelee
Karjalaan sahaa ja Schauman Wood viilutehdasta Novgorodiin (Finpro
14.11.2003). Myös itavaltalainen Kronospan ja saksalainen Pfleiderer ovat
kiinnostuneita metsäteollisuuden investointeihin erityisesti kasvavan
huonekaluteollisuuden puukuitu ja lamineettikysynnän tyydyttämiseksi.
Moraaliakin on tiedusteltu...?
Karjalan metsistä on 10 % koskematonta ikimetsää (Suomessa n. 2 %
metsistä). Karjalan kannaksella on metsiä, joilla ei ole yli 50 v. tehty
taloushakkuita. Kannaksen metsiä uhkaavat hakkuut. Vähälukuisilla
luonnonsuojelualueilla tapahtuu jatkuvasti rikkoimuksia. Kesän 1999 aikana
tutkittiin 36 hakkuukohdetta, joista 25:ssä ilmeni metsälainsäädännön ja
hakkuumäääysten rikkomuksia. Luonnonsuojeluliitot ovat huolestuneita
vesistöjen rantametsiin ulottuvista hakkuista ja suositusten vastaisia
avohakkuista (Siilahti 2004, Kansalaisjärjestöjen kestävän metsienkäytön ja
suojelun ohjelma).
Suomeen tuotava puu on keskeinen tulonlähde köyhille maaseuduille. Köyhät
elinolot yllyttävät kuitenkin ansaintaan myös laittomien puukauppojen
avulla. Halvan puun osto ylläpitää suomalaisten metsäyhtiöiden
kilpailukykyä, mutta yrityskansalaisuuteen tulisi kuulua myös kantaa
laaja-alaista vastuuta Venäjän alueiden kestävästä kehityksestä. Pohjoisen
ulottuvuuden toimintaohjelma hyväksyttiin Feirarissa Portugalissa v. 2000.
Ohjelman tavoitteena on vahvistaa ja edistää metsien kestävää käyttöä ja
integroitumista maaseudun kehittämiseen kunnioittaen kulttuuria ja ekologian
periaatteita. Luoteis-Venäjän metsäohjelmalla edistetään tasapainoista
kehitystä Luoteis-Venäjällä, puukaupan molemminpuolisia hyötyjä Suomen ja
Venäjän välillä. (Kansainvälisen metsäpolitiikan neuvottelukunnan kokous
26.11.2001).
Venäjä haluaa muutosta
Venäjän osuus maailman metsäpinta-alasta on 23 %, boreaalisen vyöhykkeen
metsästä puolesta (Veijola 6.10.2003): Siperia (42 % metsävaroista),
Kaukoitä (28 %) ja Luoteis-Venäjä (11 %). Siperiassa saavutettavissa olevien
metsävarojen arvokkain osa on jo hyödynnetty ja hakatut metsät ovat
muuttuneet arvottomiksi lehtipuumetsiksi. Kaukoidän metsäyhtiöiden
asiakkaita ovat japanilaiset, eteläkorealaiset, kanadalaiset,
yhdysvaltalaiset ja kiinalaiset yritykset. Yli 11 % Venäjän metsävaroista on
Luoteis-Venäjällä (Komin tasavallassa ja Arkangelin alueella).
Luoteis-Venäjän etuna on Euroopan markkinoiden läheisyys. Yli 30 %
puunhakkuu- ja puunjalostuslaitoksista ja noin 50 % sellu- ja paperi- ja
kartonkitehtaista sijaitsee Luoteis-Venäjällä. Koko metsäklusteri tuottaa
vain 4,4 % maan koko teollisuustuotannosta (2002). Tuotannolla on kuitenkin
suuri sosiaalis-poliittinen tehtävä, sillä se työllistää miljoona ihmistä.
Alalla toimii 20 000 yritystä, valtaosa yrityksistä on pieniä. Raakapuun
viennin osuus on suurin koko metsäsektorin viennin arvosta (Veijola
6.10.2003).
Suomen pankin järjestämässä Venäjä-seminaarissa (4.10.2004) Pertti Veijola
mainitsi kolme perussyytä Venäjän huonoon metsätehokkuuteen: metsähakkuiden
tekniset ja taloudelliset ongelmat, institutionaaliset kysymykset sekä
metsäkäytön nomadinen historia. Professori Olli Saastamoinen (4.10.2004)
luotteli pitkän listan ongelmia Venäjän metsätalouden kehityksessä.
Skandinaavisen teknologian käyttö sallisi harvennushakkuut, mutta
teknologian hankkiminen on kallista. Puuttuvat liikenneyhteydet ja pitkät
välimatkat vaikeuttavat paikoin metsätaloutta. Tariffien kasvu ja muutokset
vaikeuttavat taloutta. Vuosittain toteutuu vain murto-osa hakkuista, jotka
voitaisiin metsien kuntoa vaarantamatta tehdä. Puunjalostuskapasiteetti on
alhainen. Neuvostoajoilta peräisin oleva infrastruktuuri, metsäteiden puute,
puunkorjuu- ja metsäkoneiden sekä alan tuotantoteknologian ja -menetelmien
vanhentuneisuus vaurioittavat kehitystä. Kokorunkoteknologia ei salli
harvennushakkuiden toteuttamista. Venäjän osuus metsäteollisuuden
maailmanmarkkinoista on alle 3 %.
90-luvun alussa Venäjän metsäsektorin tuotanto romahti. 60-luvulla Venäjän
metsäteollisuuden hakkuut olivat jopa 350-400 milj. m3. V:n -98 jälkeen
tuotanto on hitaasti elpynyt, v:na -03 metsäsektorin tuotanto kasvoi 7 %
edellisvuodesta, mutta edelleen metsävaroja käytetään heikosti, sellu- ja
paperiteollisuus on kehittymätön, tuotantokoneet ovat ikääntyneet,
tuotteiden jalostusaste alhainen (Veijola 6.10.2003). Viimeisten kolmen
vuoden aikana investoinnit kiinteään pääomaan ovat olleet vain 16-17
miljardia ruplaa vuodessa. Laitekannan keskimääräinen ikä on 25 vuotta ja
kulumisaste osittain jopa 80 prosenttia. Suurimmilla yrityksillä on
suunnitteilla mittavia investointihankkeita lähivuosina.
Tammi-heinäkuussa 2004 oli metsäteollisuuden tuotannon kasvu 3,6 %
verrattuna edelliseen vuoteen (Veijola 20.8.2004, Metsäteollisuuden
kehitysnäkymiä). Vanerin (12,1 %), levyn (12,8 %) ja kartonkien (9,5 %)
kasvu on jo nopeaa, kun taas sahatavaran tuotanto laskee. On toki pohdittu,
että Neuvostoliitossa oli edullista kertoa suurista hakkuumääristä, mutta
Neuvostoliiton romahduksen jälkeen hakkuumääriä vähätellään verotuksen
tähden (Jääskeläinen, Ovaskainen & Pölkki 2004, Metsään piirretty raja).
Metsäteollisuuden kehittämisohjelma
Venäjän maatalousministeri Aleksei Gordejevin arvioiden mukaan Venäjä
voisi viedä vuosittain puuta, paperia ja muita puutuotteita noin 100
miljardilla dollarilla, kun viennin arvo on nykyisellään vain 4-5 miljardia
dollaria. Venäjästä on tullut paperin ostaja. Vladimir Tshuikon mukaan 10
vuoden tavoite koko metsäklusterin tuotannoksi on 20 miljardia dollaria
(Finpro 2.2.2004). Hakkuumäärien tulisi kaksinkertaistua vuoteen 2010.
Hallituksen ennuste metsäteollisuuden tuotannon kasvusta v:sta 2003 vuoteen
2007 on 22-25 % (Veijola 20.8.2004): vuodelle 2004 6,5 %, vuodelle 2005 4-5
%.
Venäjän metsätalous etsii muutosta: puunkorjuuteollisuuteen etsitään uutta
teknologiaa. Metsäteollisuuden kehittämisohjelman tavoitteena on
metsäteollisuuden modernisointi, jalostusasteen nostaminen ja uuden
tuotantokapasiteetin rakentaminen. Parhaat kehitysnäkymät on vanerilla,
jonka tuotantokapasiteetista on jo yli 90 % käytössä.
MDF-levylle uskotaan suurta kysyntää. IFC on lisännyt panostustaan
tuotantolaitosten modernisointiin ja puunhankinnan tehostamiseen (Finpro
13.4.2004). Asiantuntijoiden mukaan vähintään puolet laitekannasta on
loppuun kulunutta. Vain murto-osa puunjalostustuotteista vastaa Euroopan
maiden tasoa teknologisten ja ekologisten vaatimusten suhteen. Tästä syystä
vienti koostuu pääasiassa jalostamattomasta puusta. Lisäksi puun
kuljettaminen Uralilta ja Siperiasta maan Euroopan puoleisiin osiin on
kannattamatonta.
Kuljetusta tahdotaan tehostaa käyttäen uusia suuren kuormatilan Kamaz ja
Uralaz -autoja. Jalostukseen tavoitellaan uutta resursseja säästävää
teknologiaa (moduuli-tyyppinen laitteisto). Sellu- ja paperiteollisuudessa
harkitaan termomekaanisten ja kemiallis-termomekaanisten prosessien käyttöä.
Jätepaperin käyttöä tehostetaan. Siirrytään kloorittomaan valkaisuun.
Investoinnit tähtäävät pääosin laitosten osittaiseen modernisointiin.
Tavoitteena on haitallisten ympäristövaikutusten vähentäminen a tuotteiden
laadun parantaminen (Spiridovitsch 20.9.2004 Finpro).
Metsälaki
Neuvostoliiton sorruttua metsät jäivät valtion omistukseen, mutta
metsäteollisuus yksityistettiin nopeasti. Teollisuudella on vaikeuksia
käyttää metsävaroja. Kamppailu luvatonta metsänkäyttöä vastaan vie suuren
osan metsähallinnon voimavaroista. Metsäteiden puute on toinen vakava
ongelma: v. 2002 metsähallinto rakensi metsäteitä vain 432 km, kun tarve
olisi yli 10 kertainen (Veijola 6.10.2003). Metsien käytössä ilmenee
ryöstöviljelyä: metsät vuokrataan 3-5 vuodeksi, kaikki puut käytetään, mutta
metsänhoito laiminlyödään. 30 % puunkaadon kokonaismäärästä tulee
laittomasti (Finpro 2.2.2004).
Venäjän hallitus on hyväksynyt lakiluonnoksen metsälain uudistamiseksi.
Metsälain valmistelun päävastuussa on ollut luonnonvarainministeriö, mutta
mukana on ollut myös muita tahoja. Uusi laki jakaa vastuita keskushallinnon
ja alueiden välillä sekä avaa oven metsien yksityistämiselle.
Metsien vuokraamiseen halutaan avoin tarjouskilpailu. Vuokra-ajat voisivat
olla jopa 99 vuotta. Yksityistäminen olisi mahdollista, jos ostaja on ollut
metsän vuokraaja 15v. (Finpro 8.2.2004). Uuden metsälain uskotaan tulevan
hyväksytyksi parlamentissa v:n -04 aikana ja saavan lainvoiman v:n -05
alussa.
Grefin mukaan uusi laki nostaa Venäjän ”maailman eturiviin kuuluvaksi
puuntuottajaksi ja puunjalostajaksi. Vuoteen 2007 mennessä Venäjän talouden
raaka-ainepainottesuus väistyy” (Veijola 20.8.2004).
Ei ole vaikea ennustaa, että skandinaaviset laitetoimittajat riemuitsevat
mahdollisesta kehityksestä, mikäli ovat osanneet tehdä itsensä tunnetuksi
laitehankintoja suunnittelevien keskuudessa.
Juha Molari |