|
”Miksi Kiina? Miksi ei Venäjä?”, Esko Aho avasi
Suomen pankin Venäjä-seminaarin 4.10.2004: ”Öljyn, kaasun, mineraalien ja
metsien varaan rakentuvassa taloudessa on riskit, jos reformit eivät etene
yhteiskunnassa. EU:n ja Suomen tulee ymmärtää Venäjän sosiaalihistorian
vaikeuksia. Venäjä ja EU ovat strategisia partnereita. Suomella soisi olla
aktiivisempi rooli Venäjän suhteen”.
Paljon hyvää tapahtunut
Venäjällä ”asetelma kaupan ja investointien kasvun jatkumiselle on hyvä.
Venäjä kuuluu harvoihin vahvan kasvun alueisiin. Kilpailu Venäjän
markkinoilla pakostakin kiristyy. Suomalaisten yritysten aseman
säilyttäminen Venäjällä edellyttää kaikilta taloussuhteiden kehittämiseen
osallistuvilta jatkuvaa aktiivista toimintaa (Teollisuus ja Työnantajat,
Venäjä-agenda -03). Tunnettuja sijoittajia ovat StoraEnso, UPM-Kymmene,
M-real, Huhtamäki, Baltic Beverage Holding (Hartwall), Sinebrychoff, Fazer,
Raisio, Rannila, Kemira (Tikkurila ja Water Chemicals), Lohja Rudus, Tiivi,
Fortum, Kuusakoski, Elcoteq, Nordea ja Stockmann. Suomalainen Fortum
selvittää tällä hetkellä Gazpromin kanssa mahdollisuuksia rakentaa
maakaasuputki Suomen kautta Keski-Eurooppaan. Fortumin ja KomiTEK/LUKoilin
yhteisyritys SeverTEK aloitti Shapkinon kentällä tuotannon -03. ”Alkuaikojen
kaaoksen jälkeen tilanne on helpottunut 2000-luvulla” (Komulainen, Venäjän
talous, Bofit 4/04). Venäjällä tapahtuu myös tärkeitä uudistuksia.
´Länsimainen´ tullilaki tuli v. 2004 alussa. Metsälakia valmistellaan.
Venäjän BKT:n kasvuluvut ovat korkeat (1998 > 2004 kasvu 40 %). Öljyn
korkean hinnan vuoksi Venäjällä on korotettu BKT:n kasvuodotusta v:lle 2004:
kasvua 6,9 %, 2005 6,3 %, -06 6,1 % ja -07 6,5 % (öljy: 30,4 $/barr. -04; 28
$/barr. -05). Venäjä on vastannut 46 % maailman öljykulutuksen kasvusta
1998-2003. Pietarin ja Moskovan alueet jatkavat nopeaa kasvua. Investoinnit
uuden toiminnan käynnistämiseksi ja vanhan tehostamiseksi ovat lisääntynyt,
ulkomaiset öljy-yhtiöt ovat sopeutuneet Jukos-konflikteista huolimatta,
öljy- ja kaasutuotannon osuus Venäjän BKT:sta on vähentynyt 2000-luvulla
(Ollus, How much oil? Bofit 9/04; Lainela, Investoinnit, Bofit 3/04).
Tammi-syyskuussa 2004 Venäjän öljy- ja kaasutuotanto kasvoi 9,7 %
edellisvuoteen verrattuna (Interfax 4.10.2004). V. 2000 LUKoil sai
palveluasemansa Yhdysvaltoihin, Venäjä vastaa Euroopan öljyhuollosta 20 % ja
kaasuhuollosta 25 %, Keski-Aasiassa investoidaan tuotantoon, Kiinan ja
Japanin jakelu kehittyy. Öljyputkiratkaisu Siperiasta Kiinan Daqingiin tai
Kaukoidän Nahodkan kautta Japaniin (4000 km) ovat valtavia lähiaikojen
projekteja (ks. Tekoniemi, Venäjän Kaukoitä, Bofit 5/2004). Suhdanteiden
tasaamiseksi on öljyvaroja ohjattu v. 2004 alusta valtion vakausrahastoon;
16.6 miljardia $ pidetään toki pienehkönä rahastona, jonka pelätään
tyhjenevän ”energiaparoneiden” suosikkiyrityksiin ja tehottomien yhtiöiden
tukemiseen (Hill 4.10.2004).
Venäjän historian suurin yksityistämiskauppa toteutui 29.9.2004. Valtion
viimeinen 7,59 %:n osuus LUKoilista siirtyi 1,988 miljardilla dollarilla
amerikkalaiselle ConocoPhillipsille. Strategisella yhteistyöllä etsitään mm.
menestystä Irakista West Qurnan kentiltä (LUKoilin sopimus S. Husseinin
kanssa). ConocoPhillipsin presidentti James Mulva korostaa, että
ConocoPhillips on hyvä yrityskansalainen (good corporate citizen). Yritys
toimii yli 40 maassa, 35800 työntekijää, liikevaihto 86 miljardia $.
Investoimatta jättäminen on riski kilpailijoiden saadessa tilaa.
Öljy ei korvaa tehokkuutta
Venäjän öljyreservit on pumpattu loppuun 14 v:ssa. Jos uusia reserviä
ilmaantuu, öljyä riittää ehkä 22 v:ksi (BP´s statistical Review 2004;
Dienes, Observation, EGE 5/04; Ollus, Bofit 9/04). Venäjän vanhojen öljy- ja
kaasukenttien tuotantokyky on rajallinen; kyky siirtää energiaa markkinoille
puutteellinen (Auty 4.10.2004). EU tarvitsee maakaasua, mutta Venäjän panos
vähenee EU:ssa (2000 68 %; 2005 61 %; 2020 35 % tuonnista). Kaasua saapuu
Algeriasta, Libyasta, Egyptistä, Nigeriasta, Keski-Aasiasta ja Lähi-Idästä.
Venäjän öljytuotannon kyky on vain samalla tasolla kuin 80-luvun
Neuvostoliitossa. Esim. Saksa haluaisi venäläistä öljyä ja kaasua (Spies
4.10.2004).
Ovatko luonnonrikkauksien käyttöön rakentuneet valtiot kyenneet vähentämään
köyhyyttä? 12 maailman 25:sta luonnonvarojen varaan rakentuneesta valtiosta
on ”korkeasti velkaantunut, köyhä maa” (M.L.Ross, Comments on ´Treasure or
Trouble?´”). ”Venäjän suuret energiavarastot ja kuluttajille säädetyt
etuisuudet ovat luoneet talouden, joka tuhlaa resurssejaan” (Kerkelä,
Distortion costs, Bofit 2/04). Rikkaudet johtavat tukien ja tariffien kanssa
vääristymiin tehokkuuden kustannuksella. ”Uhka Venäjän rappeutumisesta
öljyvaltioksi on suuri; vain Norja on pystynyt yhdistämään öljyn tuotannon
keskeisen merkityksen demokratian, vakauden ja teollisen kehityksen kanssa”
(Komulainen Bofit 4/04).
”Luonnonvaroista tulevan hyödyn tulisi levittäytyä yhteiskunnassa
tehokkaasti, so. kehittyneen poliittisen valtion muodossa...mutta
luonnonvarojen louhinta on hallituksille kiehtovampaa” (Auty 4.10.2004).
Korkeassa öljynhinnassa on kääntöpuolensa: ”muiden liiketoimien
merkittävyyttä ei ymmärretä. Teollisuuden kehitys on liikaa öljyn
hallitsemaa” (Aleksashenko 4.10.2004). Kiinteiden investointien osuus
BKT:sta on yhä 2000-luvulla alhainen (18,3 %/BKT/2003), kun muistetaan maan
suuret tarpeet (ks. Lainela, Investoinnit kasvussa Venäjällä, Bofit 3/-04).
Suomessa on investointiaste korkeampi kuin Venäjällä, vaikka Suomen
rakennusvaiheet olivat 50-80 –luvuilla. Yrityksillä ei ole riittävästi omia
varoja, pankkilaina on kallista, investointiin liittyy suuret riskit ja
lainanotto on hankalaa. ). Ulkomaiset strategiset omistajat tuovat
tehokkuutta (esim. Bonin, Hasin & Wachtel, Bofit 7/2004), mutta ulkomaisten
suorien sijoitusten osuus BKT:sta on vain 1-3 %.
Vakava haaste on, miten Venäjä voi kaksinkertaistaa bruttokansantuote (BKT)
v:en 2010 ja modernisoitua korkean teknologian maaksi? ”Sosiaalisen reformin
onnistumista vaikeuttavat suuret alueelliset erot. Pääomakaan ei jää aina
omaa maata rakentamaan” (Nekipelov 4.10.2004). Puheet pääomapaosta ovat
kuitenkin epätäsmällisiä ja liioiteltuja (kuva 1). Venäjä pyörii liikaa
epämarkkinatalousmaisesti raaka-aineiden varassa, mutta ei oikean
markkinatalouden tapaan lisäarvoa tuottavan liiketoiminnan varassa (Tainio
4.10.2004). Pienen ja keskisuuren yritystoiminnan vähäisyys johtuu myös
hankalasta toimintaympäristöstä, jossa yritykset eivät voi erikoistua jonkun
tuotantoketjun osaan (Komulainen, Bofit 4/04).
Suorat sijoitukset
(Korhonen & Ollus, Mikä pääomapako Venäjältä?
Bofit 8/2004; UNCTAS 91-02;
Venäjän keskuspankki -03)
Venäjällä on edessä kalliit sosiaaliset reformit. Lisäksi väestö ikääntyy (v.
2004 18v miehiä 1,2 milj; v. 2020 enää 600 000). Innovaatiot ovat vähäisiä.
Institutionaaliset uudistukset ja vastuullinen finanssipolitiikka ovat
keskeisiä kehitykselle (Korhonen 4.10.2004). Venäläisen koulutuksen
tarkoituksenmukaisuudesta ei olla varmoja. Ulkomaiset yritykset kokevat
ongelmalliseksi raaka-aineiden keskittyneen kontrollin, omistusolojen
hallitsemattomuuden ja poliittisen hallintajärjestelmän.
Investoinneilla monipuoliseksi
Luonnonvaraministeri Juri Trutnev varotti 15.9.2004 ankarasti brittiläistä
BP:n Kovytkan kaasutuotantoa ja Jukosin päätuotantoyksikköä
ryöstötaloudesta: yritysten luvat voidaan peruuttaa, jos yritykset eivät
investoi infrastruktuuriin. Investoinnit ovat välttämättömiä Venäjälle.
Fiona Mill on paneutunut energiantuotantoon, Keski-Aasiaan ja
demokratisoitumiskehitykseen (Hill 2003, The Siberian Curse; ibid. 2003,
Democratization).
Venäjä on saanut takaisin asemansa mailman energiamarkkinoilla, joka oli
Neuvostoliitolla 70-80 –luvuilla, mutta kestävä kehitys vaatii talouden
monipuolistamista (Hill 2001, Resource Abundance): ”Venäjä ei ole
luonnonvaroineen tyhjentymätön ihmelaatikko, vaan tarvitsee voimakkaasti
investointeja tulevaisuuttaan varten” (Hill 4.10.2004). Putinin suurimmaksi
taloushaasteeksi on väitetty ruplan ”reaalisen valuttakursin vahvistuminen”,
jolloin ”kotimaisen tuotannon hintakilpailukyky heikkenee” (Komulainen,
Bofit 4/04). Vanha rupla häiritsee talouden monipuolistumista (Sutela
4.10.2004).
Ekonomien hienot neuvot Venäjän tehostamiseksi näyttävät sisältävän
valitettavasti myös ”luovaa tuhoa” monelle köyhälle, joiden sopeutuminen
kohonneisiin hintoihin ja tehottoman työn lopettamiseen on tuskallisinta.
Parinkymmenen vuoden kuluttua eläkeläisten Venäjä on suurten haasteiden
edessä, jos öljy ei ravitse enää valtion kassaa ja kaasua myydään
kotitalouksiin oikeaan markkinahintaan. Ehkä EU:ssa pitäisi edelleen yrittää
etsiä ymmärrystä Venäjän sosiaalihistoriaan.
Juha Molari |