Erkki Jokinen kysyi, voidaanko olla ystäviä?
Venäjänkielisen työn seminaari 24.9.2004 Helsingissä kokosi kunnioittavasti
asiantuntijoita. VTT, dosentti Inga Jasinskaja-Lahden esitelmä herätti
kiitosta ja huomiota. Useat asiantuntijat lausuivat murheellisena, ettei
KELA ota vakavasti venäjänkielisiä maahanmuuttaja, vaan jättää lomakkeidensa
kääntämisen venäjänkielisiä asiakkaita varten muiden järjestöjen tehtäväksi.
Ortodoksinen ja luterilainen seurakunta
Isä Aleksei Sjöberg kertoi seminaarissa ortodoksisen kirkon historiasta
Suomessa. Helsingin ortodoksien seurakunta on ollut täysin venäjänkielinen,
1880-luvulla myös ruotsiksi alettiin toimittaa oppimateriaalia. V. 1949
kirkko sai ensimmäisen suomenkielisen papin. Nykyinen kirkkoherra on
ensimmäinen suomenkielinen kirkkoherra.
Ortodoksisessa kirkossa on uus- ja vanhavenäläisiä. ”Vanhat venäläiset” ovat
tulleet Suomeen jo ennen Venäjän vallankumousta tai pian sen jälkeen.
”Uusvenäläiset” ovat 90-luvulta alkaen saapuneita maahanmuuttajia.
Maahanmuuttajat saattavat olla aktiivisia seurakuntalaisia, mutta he eivät
halua rekisteröityä jäseniksi. Kirkolla on lastenkerhoja, lasten leirejä,
aikuisille keskustelukerho ym. Suurin puute on venäjänkielisistä papeista.
”Mitä kuuluu, nyt kysytään ihan oikeasti”, lausui pastori Erkki Jokinen
seminaarin avajaisissa. 50-vuotta on kohta tullut Tuntemattomasta
sotilaasta. ”Teos vastasi tunnelmiin, kuinka naapurin vyöry voitiin
pysäyttää, mutta olemmeko jääneet Rokan ja Hietasen rinnalle
juoksuhautoihin? Miksi suomalaisen on mahdotonta ottaa ystäväksi
venäläistä?”
Erkki Jokinen tuli v. 2000 luterilaisen kirkon ensimmäiseksi
venäjänkieliseksi papiksi.
Sielunhoidossa hän kohtaa vakavia syrjintätapauksia, joihin venäjänkieliset
maahanmuuttajat ovat joutuneet.
Asenteet eivät ole parantuneet vuosikymmenen kuluessa: ”En pidä
suvaitsevaisuus-sanasta, vaan täytyy mennä pitemmälle: voidaanko olla
ystäviä?”
 Inna
Lankinen on kohdannut järkyttäviä kohtaloita
”En jaksa mennä kouluun, koska siellä on niin paljon suomalaisia”
Anna Haimi on saapunut Venäjältä, opiskelee teologiaan Helsingissä sekä
tekee nuorisotyötä Mellunkylän seurakunnassa. Haimin mukaan surullisen
tyypillisesti maahanmuuttaja nuori ilmaisee ahdistuksensa: ”En jaksa mennä
kouluun, koska siellä on niin paljon suomalaisia”.
Inkerikeskuksen (perustettu 16.12.1995; Hämeentie 103 A, 00550 Helsinki, p.
7260750) johtaja Arja Tahvanainen kertoi työn olevan kriisi-ja
neuvontapalveluja, perhetyötä, yhteistyötä koulujen kanssa Vesalassa ja
Helsingin yhteiskoulussa, Suomen kielen kurssitoimintaa, ATK-kurssitoimintaa
ja englanninkielen opetusta. Merkittävä osa Inkerikeskuksen toiminnasta
menee Kelan lomakkeiden ja hakemusten täyttämiseen ja kääntämiseen.
Myllykota-projektia toteuttavat Herttoniemen seurakunta ja itäinen
sosiaalitoimi Urban-rahoituksella. Suomalais-eestiläis-venäläinen perhekerho
kokoontuu Myllypurossa torstaisin klo 10-13. Lisäksi venäjänkielinen
jumalanpalvelus toimitetaan Myllypuron kirkossa kuukausittain. Paikallisissa
projekteissa on kynnys laskenut matalaksi eri kansalaisuuksien kohtaamiselle
ja osallistumiselle.
”Projektimme asiakkaat karkotettiin”
Tuuli Raamat-Haapakoski, vihitty syyskuussa 2004 Eestin kirkon
diakoniksi, kertoi Suomen punaisen ristin(SPR) v:na 2001 aloitetun
Haavi-projektin päihde- ja huumeaineiden käyttäjille loppuneen v:n 2003
lopussa rahoituksen päätyttyä. V:n 2003 lopusta projekti on keskittynyt
valistukseen suomalais-venäläisen koulussa. Lukuisat vanhat asiakkaat
kokivat karkotuksen kohtalon. Toki muutamat löysivät paikan eri
kuntoutuslaitoksista Suomessa. Osa pystyi projektin jälkeen jatkamaan jo
itsenäisesti omaa elämää.
Anu Riila: Venäjänkielisiä Helsingissä noin 10 000
Maahanmuuttotyön koordinaattori Anu Riilan mukaan maahanmuuttoyksikön
tehtävänä on kehittää monikulttuurisia palveluja Helsingin kaupungissä.
Suomessa on noin 100 000 ulkomaalaistaustaista ihmistä, joista yli 40 % asuu
pääkaupunkiseudulla. Helsingin alueella puhutaan 130 eri kieltä.
Venäjänkielisiä oli Riilan mukaan v:na 2003 Helsingissä 9388 ja
vironkielisiä 4170. Inkerinsuomalaisten paluumuutto on vähentynyt sitten
90-luvun, v:na 2003 paluumuuttajia oli enää 65 kpl. V:na 2003 paluumuuttoa
säädeltiin myös ankarammilla suomenkielen taitotestivaatimuksella.
Maahanmuuttoyksikkö ei myöskään enää välitä asuntoa, vaan asunto pitää olla
tiedossa ilmoittautuessaan lähestystölle. Venäjänkielisiä pakolaisia on
lisäksi saapunut noin 200 henkilöä vuodessa Tsetsheniasta ja Valkovenäjältä.
Riilan mukaan venäjänkielinen tiedotus on huomattavasti parantunut vuosien
kuluessa. Huolena on kuitenkin yhä, ettei Kela tarjoa venäjänkielisiä
palveluja.
Inna Lankinen: Näkymätön seinä ja uusi marginaaliryhmä
ESR:n Avoin-projekti vakinaistettiin sosiaaliviraston alaiseksi
työmuodoksi, maahanmuuttajien neuvontapisteeksi (Itä-Helsingissä,
Tallinnanaukio 1 A 4 krs). Neuvontapisteen ohjaaja Inna Lankinen muistutti,
että muuta kuin suomea ja ruotsia äidinkielenään puhuvia oli v:na 2003
runsaasti itä-Helsingissä (10 %), Koillisessa suurpiirissä (6,5 %), mutta
myös muualla Helsingissä (etelä-Helsinki 4,8 %, Läntinen Helsinki 5,3 %,
Pohjois-Helsinki 3,4 %, Kaakkois-Helsinki 5,3 %, koko Helsinki 6,3 %). 60 %
neuvontapisteen asiakkaista puhui venäjää äidinkielenään. Asiakkaan tarpeet
kohdistuvat usein sosiaaliturvaan, asumiseen, työhön ja koulutukseen.
Maahanmuuttajat törmäävät näkymättömään seinään: heidän ammatillista
tutkintoa ja osaamista ei kunnioiteta eikä osata hyödyntää. B-statuksella
Suomeen töihin saapuneet perheet joutuvat ahdinkoon työn päätyttyä: näillä
ihmisillä ei ole oikeutta asumistukeen, he eivät kuulu sosiaalituen piiriin.
On syntymässä uusi marginaaliryhmä, joka tekee työtä, eivät ole oikeutettuja
ansiosidonnaiseen päivärahaan,vaikka maksavat jäsenmaksua
työttömyyskassalle. Jotkut heistä ovat saapuneet jo 90-luvulla.
Monikulttuuriset perheet saavat aivan liian vähän tukea.
Juha Molari |