Schengen -viisumi lisää ihmisen vapautta

Juha Molari

Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan Liittota savallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehtiin Schengenissä 14 päivänä kesäkuuta 1985 sopimus tarkastusten asteittaisesta poistamisesta yhteisillä rajoilla, Schengenin sopimus.

Sopimus pohjautuu Eurooppa-neuvoston v. 1984 asettaman työryhmän selvitykseen siitä, miten sisärajojen henkilöliikenteen passi- ja tullitarkastukset voitaisiin poistaa henkilöiden ja tavaroiden lisääntyneen liikkuvuuden aiheuttamien ongelmien vähentämiseksi. Sopimuksen syntyyn vaikutti käytännön tarve helpottaa 1980-luvun puolivälissä yleistyneitä henkilö- ja tavaraliikenteen ruuhkia Keski-Euroopan maiden välisillä rajoilla. Myös Suomi kuuluu Schengenin sopimuksen piirin.

Schengen-viisumin tarkoitus on liikkumisen helpottaminen. Pohjoismaiden oikeusministerit julistivat yhdessä: “Schengenin säännöstön voimaantulo helpottaa paljon myös niiden maiden kansalaisia, jotka ovat viisumivelvollisia Länsi-Euroopan maihin ja aikovat matkustaa useaan Schengen-maahan. Useimmiten yhteen Schengen-maahan saatu viisumi on voimassa kaikissa sopimusmaissa. Näin matkustajan ei tarvitse jonottaa monen eri maan lähetystössä hakemassa viisumia...” (http://194.89.205.3/suom/schengen/). Schengenin yleissopimuksen 4 luku 19 artikla säätää ulkomaalaisten liikkumista koskevista edellytyksistä: ”Ulkomaalainen, jolla on yhdenmukainen viisumi ja joka on saapunut laillisesti jonkin sopimuspuolen alueelle, voi liikkua vapaasti kaikkien sopimuspuolten alueella viisumin voimassaoloaikana, jos hän täyttää 5 artiklan 1 kappaleen a, c, d ja e kohdassa tarkoitetut maahantuloedellytykset”.
 

Schengen yhtenäisviisumi
Viisuminhakijan tulee täyttää Schengenin yleissopimuksessa määritellyt maahantulon edellytykset ennen kuin hänelle voidaan myöntää Schengenin yhtenäisviisumi. Yhtenäisviisumilla voi liikkua kaikissa Schengen-maissa enintään kolme kuukautta puolen vuoden aikana. Suomen ulkomaanedustustot alkoivat myöntää Schengen-yhtenäisviisumeita 25.3.2001 alkaen. Ulkoasiainministeriön passi- ja viisumiyksikkö toteaa tiedotteessaan 29.7.2003: “Henkilölle, joka hakee viisumia johonkin Schengen-valtioon, myönnetään pääsääntöisesti Schengen-yhtenäisviisumi, joka voimassaoloaikanaan oikeuttaa matkustamaan koko Schengen-alueella.” (http://formin.finland.fi/doc/fin/palvelut/viisumi/schengen/main.html)
 

Pietarin viisumiosaston päällikkö, konsuli Ruokokoski
Joskus huhut ja puheet syntyvät ja kasvavat tavalla, joka ei ole hyödyksi kenellekään. Myös Schengen-viisumiin on liitetty tuollaisia puheita, kuinka Suomi ja suomalaiset rajaviranomaiset vihaisivat venäläisten Schengen-viisumiin liittyvää vapautta matkustaa: Viranomaiset syttyvät vihaan, kun näkevät rajalle saapuvan venäläisen Schengen-visa kädessään. Niin he repivät kiihkeästi koko viisumin.

Tästä ei ole kyse, vakuuttaa Martti Ruokokoski, konsuli, viisumiosaston päällikkö Pietarista Suomen suurlähetystöstä: ”Vielä tarkentaisin että monikertaviisumeiden kanssa ei ole ongelmaa matkustella mihin schengen-maahan lystää kunhan nyt Suomessakin joskus käydään jos kerran meiltä on viisumi haettu.”
 

Pietarin pääkonsulaatin ahkeruus myöntää viisumeita tunnetaan hyvin. Myös Suomen hallitus totesi vuonna 2002 ulkomaalaislain esityksessään (HE 265/2002) Pietarin pääkonsulaatin ahkeruuden: ”Suomen edustustot käsittelivät vuonna 2001 yli 400 000 viisumihakemusta. Noin 2,6 % vuonna 2001 tehdyistä viisumipäätöksistä oli kielteisiä. Eniten viisumipäätöksiä teki Suomen Pietarin pääkonsulaatti. Pietarin pääkonsulaatti yksin tekee huomattavan osan edustustojen yhteenlasketuista viisumipäätöksistä”. Kielteisen viisumipäätöksen menettelyä Suomen hallitus kuvaa: ”Hakijalle ilmoitetaan aina, jos kielteinen päätös on tehty siitä syystä, että henkilö on maahantulokiellossa Suomeen tai Schengen-alueelle tai jos hänellä on… rangaistavaan tekoon… aiemmin Suomessa oleskellessaan syyllistynyt”.

Aina ei kerrota toki edes kysyttäessä: ”Hakijalle ei yleensä ilmoiteta kielteisen viisumipäätöksen perusteita, jos päätös perustuu suojelupoliisin tai edustustossa työskentelevän poliisiyhdysmiehen kielteiseen lausuntoon tai kantaan. Poliisiyhdysmiehet työskentelevät järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi yhteistyössä asemamaan viranomaisten kanssa. (HE 265/2002)”

Konsuli Martti Ruokokoski kertoo, että Schengen-yleisohjeen mukaan viisumi tulee hakea sen maan edustustosta mikä on matkan pääkohde. Jos Venäjän kansalainen matkustaa vaikkapa viikoksi Saksaan, tulee schengen-viisumi hakea Saksan edustustosta huolimatta siitä että Saksaan matkustetaan jonkun muun schengen-maan, vaikkapa Suomen kautta.

Mikäli taas aiotaan tehdä rengasmatka useisiin schengen-maihin eikä matkan pääkohdemaa ole määriteltävissä, viisumin voi hakea sen maan edustustolta mihin matka ensimmäiseksi suuntautuu. Pietarissa viisumipalvelupisteen ikkunassa oleva ilmoitus Schengen-viisumiin liittyvistä rajoituksista on herättänyt useiden venäläisten hämmennystä. Joskus ilmoitus on tulkittu pahin päin, jossa Suomi olisi venäläisvastainen maa.

Viisumiosaston päällikkö Martti Ruokokoski vakuuttaa, että Schengen-viisumilla voi siis matkustaa koko schengen-alueella: ”Kysymys on tiedotteessamme lähinnä siitä mistä ja miten viisumi tulee hakea. Tiedotteessa pyritään selventämään viisuminhakuprosessia tältä osin asiakkaille jotta vältyttäisiin ikäviltä yllätyksiltä raja-asemilla.”

Viisumi ei sinänsä ole mikään automaattinen tae maahantulolle, vaan raja-asemilla selvitetään myös matkan kohdetta ja tarkoitusta sekä oleskeluun vaadittavia rahavaroja. Joissakin tapauksissa viranomaista harhautetaan tietoisesti viisumin saamiseksi.

Ruokokosken mukaan hakemuksessa ”kerrotaan satuja asioinnista Suomessa ja käytännössä matkustetaankin muuhun schengen-maahan. Tällaisen tueksi esitetään usein tehtailtuja ja väärennettyjä kutsuja ja ollaan valmiita niistä maksamaan jobbareille jopa 200 - 300 USD kappaleelta”. Näissä tapauksissa on ollut kyse yleensä kertaviisumeista.
 

Suomen hallitus rajavartiolaitoksen tehtävästä
Suomen hallitus korosti esityksessään Eduskunnalle laiksi rajavartiolaitoksesta (HE 42-1998 vp), että EU:n sisäisen vapaan liikkumisen vastapainoksi tulee huolehtia hyvin unionin ulkopuolisista rajoista:
”Unionin alueelle ei tule sen ulkopuolelta henkilöitä muutoin kuin erikseen hyväksyttyjen maahantuloedellytysten täyttyessä. Schengenin sopimukset ja ehdotus ulkorajayleissopimukseksi edellyttävät laittoman maahantulon estämiseksi tehokasta ulkorajojen rajavalvontaa rajanylityspaikkojen ulkopuolella sekä yhdenmukaista ja tehokasta rajatarkastusjärjestelmää rajanylityspaikoilla. Jäsenvaltioiden tulee huolehtia laittoman maahantulon estämisestä paitsi omien kansallisten etujensa myös muiden jäsenvaltioiden etujen turvaamiseksi. Laittoman maahantulon järjestämisestä etenkin Keski-Euroopan alueelle on tullut kasvava kansainvälisen rikollisuuden ilmiö. Todennäköistä on, että ainakin osa tästä toiminnasta pyrkii levittäytymään myös Pohjoismaihin. Tämän vuoksi Suomenkin on paitsi kansallisten etujensa edelleen turvaamiseksi myös jäsenyydestä johtuvien velvoitteidensa täyttämiseksi tehokkaasti varauduttava laittoman maahantulon torjuntaan”.