Pietarilaiset uskovat huomiseen! |
Tuoreen suomalaisen kuluttajabarometrin (30.6.2003)
mukaan 29 % suomalaisista uskoi taloutensa kohenemiseen, vain 10 % uskoi
heikkenemiseen. Kuluttajien usko taloutensa kohenemiseen osoittautui
Pietarissa hämmentävän suureksi Venäjän Kauppatie-lehden teettämässä
kuluttajatutkimuksessa: 75 % pietarilaista täysi-ikäisistä uskoi taloutensa
kohenemiseen, vain 20 % uskoi taloutensa säilymiseen ennallaan ja 5 %
kieltäytyi arvioimasta tilannetta. Kukaan ei uskaltanut arvioida taloutensa
heikkenevän. 24-44 -vuotiaat Haastatteluun osallistui 63 miestä ja 44 naista ikäryhmästä 25- 34 -vuotta sekä 56 miestä ja 63 naista ikäryhmästä 35- 44 -vuotta. ´Varakas´ on mies, joka oli itsevarma, oli mieltynyt riskiin, korosti yksilön nautintoa, seurasi muotia. Hänen mukaansa taloudellinen tilanne ei rajoittanut ostomahdollisuuksia. Hänellä oli uusi länsieurooppalainen auto. Kenkiin mies käytti kuitenkin vain 50 euroa tai vähemmän, mutta GSM-puhelin oli uusin ja kallein malli, kuvapuhelin. Turismin hän oli valmis sijoittamaan runsaasti rahaa. ´Yksilö´ on mies, joka oli myös itsevarma, oli mieltynyt riskiin, mutta joka ei seurannut muotia. Hänen GSM-puhelimensa ei ollut kallein ja modernein malli. Turkin, Kyproksen ja Kreikan edulliset turistikohteet olivat hänelle kuitenkin mahdollisia. ´Turva´ on mies, joka oli ilmeisesti vakiintunut perheellinen mies, jolla oli käytetty länsieurooppalainen auto, joka arvosti muotia, vaikka ei ostanut arvokenkiä putiikista. Hänen kännykkänsä oli keskiluokkainen Nokia tai Motorola. ´Köyhä´ on nuori mies, joka korosti turvallisuutta elämässä, perinteisiä arvoja, ei seurannut muotia, ei omistanut kännykkää tai omisti edullisen Siemens-puhelimen (60 euroa). Hän ei ilmoittanut mahdollisuudekseen matkailua. Mies ei ilmoittanut elävänsä läheisten ihmisten tuella, mutta ilmeisesti vastauksen tarkkuutta on mahdollista pohtia muutamissa näistä tapauksista. ´Varakas´ oli haastattelussa nuori nainen, joka korosti turvallisuutta, eettisiä perinteitä, mutta jolla oli varaa seurata muotia, ostaa kenkänsä tarvittaessa markkinakeskuksista noin 50 eurolla. Hän ei katsonut taloudellisen tilanteen rajoittavan ostotarpeita. GSM-puhelin oli keskihintainen Nokia tai Motorola tai arvokas yli 300 euroa maksava kamerapuhelin. Nämä naiset katsoivat mahdolliseksi matkailun Kreikkaan, Kyprokseen ja Turkkiin, mutta muutama nainen ilmoitti, että tällä hetkellä matkustaminen on estynyt lapsen tähden. Perheessä oli uusi länsieurooppalainen auto. ´Vapaa´ oli nainen, joka korosti itsenäistä rohkeutta, yksilöllistä nautintoa ja muotia. Hänellä oli uusin kännykkämalli.
35-44 -miesten moninaisuus oli huomattavasti laajempi kuin 25-34 -miesten. ´Seikkailijaksi´ on nimetty itsenäistä riskinottoa ja yksilöllistä nautintoa korostava mies, jolle muoti on tärkeää, jolla on uusi länsimainen auto. Hän ei näe talouden rajoittavan mahdollisuuksiaan. Matkustamiseen voidaan sijoittaa rahaa. GSM-puhelin on arvokas, uusinta mallia. Hän osaa myös hyvin ja kohtuullisesti vieraita kieliä. ´Villi´ on arvostuksiltaan ikään kuin ´seikkailija´, mutta hänellä ei ole uutta länsimaista autoa, hän ei matkustaa kohtuuhintaisesti Kyprokselle, Kreikkaan tai Turkkiin, hän ostaa kenkänsä korkeintaan 50 eurolla.
Haastateltavista naisista ei ikäryhmässä 34- 44 -vuotiaat ollut mahdollista muodostaa yhä kirjavaa kuvausta kuin samanikäisistä miehistä. Naisista muodostui lähinnä kolme ryhmää. Ilmeisesti varakas äiti-ihminen, nuoruutta pitkittävä leidi sekä köyhä nainen. ´Äidiksi´ on nimetty tässä tutkimuksessa henkilö kysymättä, onko hänellä lasta: tämä nainen korosti turvallisuutta ja eettisiä perinteitä, mutta hänelle muoti oli arvokas. Hänen mukaansa taloudellisesti oli mahdollista selviytyä itsenäisesti ja joskus ostaa arvokkaita tuotemerkkejä. Hänellä oli keskihintainen kännykkä. Perheessä oli uusi länsimainen auto. Muodin arvostuksesta huolimatta hän ei ilmoittanut ostavansa tuotteita putiikista. Matkailu Kreikkaan, Kyprokselle ja Turkkiin oli mahdollista, kuten myös lähialuematkailu. ´Leidiksi´ kutsutaan tässä niitä naisia, joille itsevarma riskinotto, yksilöllinen nautinto ja muoti olivat tärkeitä tässä iässä.
45- 54 -vuotiaat Tässä ikäryhmässä
köyhien osuus alkoi kasvaa. Myös turvallisuuden korostaminen tuli yhä
keskeisemmäksi. ´Menestyjäksi´ on nimetty turvallisuutta ja eettisiä
perinteitä korostava mies, jolle myös muoti on arvokas. Hänellä on uusi
länsimainen auto, keskihintainen GSM-puhelin. Köyhä´ on nimenä niille miehille, jotka korostavat turvallisuutta, eettisiä perinteitä, jotka eivät seuraa muotia. Heillä ei ole kännykkää. Matkustamista he eivät harrasta. Muutama oli toki sellainen, joka ilmoitti lähialuematkailun mahdolliseksi. Auto on vanha venäläinen auto tai autoa ei ole laisinkaan. He ilmoittivat tulevansa kuitenkin itsenäisesti toimeen taloudellisesti. ´Yksilö´ tarkoittaa puolestaan miestä, joka korostaa itsevarmaa riskinottoa, yksilöllistä nautintoa, mutta ei seuraa muotia, ei omista autoa eikä matkusta. Hänellä on keskihintainen kännykkä.
Kengät olivat 1000
ruplan kiinalaiset tai valkovenäläiset kengät. ´Yksilö´ oli ne naiset,
joille itsevarma riskinotto, yksilön nautinto ja muoti oli arvokasta. Heidän
perheessä oli käytetty länsiauto. Keskihintainen puhelin oli muutamalla
naisista. Yli 55 -vuotiaat Miesten osuus tässä ryhmässä oli jo pieni (25 kpl), kun taas iäkkäiden naisten osuus oli suuri (62 kpl). Miehet voitiin haastattelujen perusteella luokitella kolmeen ryhmään: varakkaisiin, vanhoihin miehiin, ja yksilöihin. Varakkaat miehet korostivat turvallisuutta ja eettisyyttä. Muotia he eivät korostaneet, mutta heillä oli käytetty länsiauto. Perhe ei kokenut talouden rajoittavan ostomahdollisuuksia. Vaikea on kuitenkaan muodostaa tilastollista johtopäätöstä, koska näiden miesten lukumääräksi jäi vain 3. Myös ´Yksilöt´ oli lukumääräisesti liian pieni tilastolliseen arviointiin (2 kpl): nämä korostivat itsevarmaa riskinottoa, yksilön nautintoa ja muotia. Pääjoukko (20 kpl) olivat ´Vanhoja miehiä´, joille turvallisuus ja eettiset perinteet olivat arvossa, mutta muodilla ei ollut merkitystä. Kännykkää he eivät omistaneet. Kengät ostettiin halvalla. Miesten taloudellinen toimeentulo oli varsin niukkaa. He saivat tukea lapsiltaan. Myös naisten kuva oli hyvin vastaava. Pääjoukon muodostivat ´köyhät´ (50 kpl), joille turvallisuus ja eettiset perinteet olivat arvossa. Muodilla ei ollut merkitystä. Kielitaitoa naisilla ei ollut. He ilmoittivat saavansa läheisten ihmisten tukea, kun eläke ei riitä. Kengät he ostavat edullisesti. GSM-puhelinta naisilla ei ollut eikä autoa. Taloudellisen tulevaisuuden arviointiin he eivät olleet halukkaita tai he uskoivat sen pysyvän entisellään. Myös muutama varakas nainen, 5 kpl, sattui haastateltavien otokseen. He korostivat muodin ja eettisten perinteiden lisäksi muodin merkitsevän heille. He ostivat kengät putiikista. Perheessä oli käytetty länsiauto. GSM-puhelin oli keskihintainen Nokia tai Motorola. Muutamat (yht. 7 kpl) turvallisuutta ja eettisiä perinteitä korostavat naiset, jotka eivät pitäneet muotia arvossa, eivät katsoneet itseään kuitenkaan köyhiksi, vaan katsoivat selviytyvänsä itsenäisesti. Juha Molari |